Enkeli toi avaimet kotiovelle asti

Sisko:

​

Olin ystävieni kanssa päivällä kävelyllä metsäpoluilla ja pururadalla. Matkan varrella näin herkkutatteja ja rupesin innoissani poimimaan niitä. Lopulta sieniä oli niin paljon, että jouduin ottamaan takin päältäni ja tekemään siitä pussukan sienille!

 

Kävelimme vielä kaupan kautta ystävän luo, jossa istuimme keittiön pöydän ääressä puolisen tuntia. Sieltä lähdin toisen ystävän kanssa kävelemään kotiin.

 

Kotiovella huomasin, että avainnippuni oli kadonnut! Todennäköisesti avaimet olivat pudonneet lenkkipolulle takin taskusta, kun olin kanniskellut takkissa sieniä.

 

Lähdimme ystäväni kanssa takaisin etsimään avaimia. Lenkkipolun alussa rukoilimme yhdessä ihan lyhyesti: " Auta Jeesus, että avaimet löytyvät."

​

Etsimme, mutta avaimia ei löytynyt. Soitin myös lähikauppaan ja viereiselle kioskille, pyysin myös poikianikin etsimään kotoa, jos ne olisivat sittenkin jääneet sinne.

 

Sitten, kun olimme jo matkan loppuosuudella, poikani soitti minulle.

 

Joku vanhempi mies oli tullut koputtamaan kotiovellemme ja tuonut avaimeni! Hän oli sanonut pojalleni: ”Nämä löytyi lenkkipolulta. Ne kuuluu varmaankin tänne.”

 

Poikani otti avaimet vastaan ja soitti heti minulle. Hän ei tunnistanut miestä, vaikka hänellä on yleensä todella hyvä kasvomuisti ja muisti muutenkin. Mies ei ollut naapuri eikä kukaan muukaan tuttu.

 

Ja nyt se kaikkein ihmeellisin asia: avaimissa ei ollut mitään nimitietoja, osoitetta eikä puhelinnumeroa. Ei mitään, mistä kukaan olisi voinut selvittää, kenelle ne kuuluvat!

 

Olen oikeasti aivan hämilläni. Miten tämä mies osasi tuoda avaimet juuri meidän kotiovellemme?

 

Minä olen varma, että tuo mies oli enkeli.

 

Kuka ikinä avainten tuoja olikaan, olen superkiitollinen siitä, että avaimet toimitettiin suoraan kotiovelle asti.

 

Kiitos Jeesus, että pidät huolta tälläisesta hätäpäästäkin.