Taloudellinen ihme - Mika ja Marie
Olimme hiljattain tulleet uskoon ja lähteneet seuraamaan Jeesusta. Olimme molemmat työttömiä, taloudellinen tilanteemme oli todella tiukka eikä meillä ollut säästöjä.
Oli talvipakkaset, kun kotimme viemäröintijärjestelmään kuuluvan pienpuhdistamon pumppu rikkoutui.
Tilanne oli todella hankala ja nopeasti myös hyvin akuutti. Emme voineet käyttää vessaa, laskea vettä hanoista ollenkaan, emme siis käydä suihkussa, emmekä pestä pyykkiä tai tiskata.
Meidän taloudessamme oli kaksi aikuista, kaksi lasta ja useampi lemmikki. Talvipakkasilla tällaisessa tilanteessa eläminen oli melko hankalaa. Pumppu olisi saatava korjattua mahdollisimman nopeasti.
Vakuutus korvasi korjauksesta osan, mutta meidän piti saada ensin kokoon 500 euron omavastuu jotta korjausmies edes suostui työn aloittamaan. Sitäkään rahaa meillä ei ollut.
Inhimillisesti katsottuna meillä ei ollut mitään keinoa järjestää asioita kuntoon.
Aluksi me murehdimme tilannetta. Sitten lähdimme Mikan kanssa kävelylle. Kävelyllä puhuimme asiasta ja rukoilimme yhdessä. Päätimme, että meidän täytyy uskoa Jumalan sana todeksi ja luottaa siihen, mitä Jeesus sanoo:
”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
Matt. 6:33
Me päätimme luottaa ja pitää kiinni siitä, mitä Raamattu sanoo. Emme enää halunneet keskittyä siihen, mistä saisimme rahat, vaan Jeesukseen. Rukoilimme ja luotimme siihen, että Hän tietää meidän tarpeemme ja pitää meistä huolen.
Seuraavana päivänä Mikan puhelin soi.
Soittaja oli meille suhteellisen vieras vanhempi rouva. Olimme nähneet hänet muutaman kerran siinä seurakunnassa, jossa kävimme, mutta olimme vasta uusia uskovia emmekä tunteneet vielä ketään kovin hyvin, niinkuin ei kukaan muukaan meitä.
Hän kertoi olleensa rukouksessa ja kokeneensa, että Jumala oli kehottanut häntä soittamaan Mikalle ja kysymään, tarvitsemmeko rahaa.
Hän ei tiennyt meidän tilanteestamme. Kukaan ei tiennyt.
Emme olleet kertoneet kenellekään pumpun rikkoutumisesta. Emme olleet pyytäneet keneltäkään rahaa emmekä edes pyytäneet ketään rukoilemaan asian puolesta. Meillä ei vielä ollut sellaista verkostoa ympärillämme. Me tiesimme tilanteesta – ja Jumala tiesi.
Mika kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut ja että olimme juuri rukoilleet Jumalalta apua. Kerroimme tarvitsevamme 500 euroa omavastuuseen, jotta pumpun korjaus saataisiin järjestymään.
Se oli meille valtavan suuri summa.
Kuitenkin tämä nainen sanoi antavansa meille tarvittavan rahan.
Ja juuri sen summan, jota tarvitsimme, tuli meille.
Pumppu saatiin korjattua ja elämä kotona pääsi taas jatkumaan normaalisti.
Tämä oli meille yksi ensimmäisistä todella konkreettisista kokemuksista siitä, että Jumala kuulee rukoukset ja pitää huolen omistaan.
Me olimme rukoilleet kahdestaan asiasta, josta kukaan muu ei tiennyt, ja seuraavana päivänä Jumala vastasi rukoukseemme toisen ihmisen kautta.
Silloin Matteuksen 6:33 ei ollut meille enää vain Raamatun jae.
Me olimme saaneet nähdä sen todeksi omassa elämässämme.
Kun omat mahdollisuutemme loppuivat, Jumalan mahdollisuudet eivät loppuneet.
Tämä ei jäänyt yhteen kertaan
Tämän jälkeen olemme saaneet nähdä Jumalan huolenpidon taloudessamme yhä uudelleen ja uudelleen.
Kun Jumala myöhemmin kutsui meidät avaamaan kotimme ovet ja Kevätsateenkoti alkoi kokoontua siellä, taloudellinen tilanteemme oli edelleen katastrofaalinen. Silti halusimme antaa omastamme Jumalan valtakunnan työhön. Monesti käytimme viimeisiä rahojamme siihen, että saimme tarjottua ihmisille jotain syötävää ja juotavaa.
Emme pyytäneet rahaa emmekä vihjailleet tarpeistamme. Useita kertoja kuitenkin joku kokouksen jälkeen kysyi yllättäin, voisiko hän antaa meille rahaa ja summa oli usein juuri se sama summa, minkä olimme käyttäneet tarjoiluihin. Jaksoimme aina iloisesti asiaa hämmästellä.
Muutaman kerran puhelinlaskut olivat jäämässä maksamatta ja puhelimet olivat vaarassa mennä kiinni. Juuri viime hetkellä joku ihminen aina tuli avuksi ja antoi tarvittavan summan, jotta lasku saatiin maksettua ja puhelimet auki pidettyä.
Kerran sähkötkin katkaistiin, koska meillä ei ollut rahaa laskuihin. Seuraavana viikonloppuna oli tulossa kokoontuminen. Päätimme kuitenkin olla murehtimatta asiaa. Keittelimme iltateet kynttlän valossa trangialla, ja totesimme että kaikki olikin aika kodikasta ja mukavaa.
Seuraavana päivänä joku tuli ja toi tarvittavan rahan, laskut tuli maksettua ja sähköt saatiin takaisin.
Kesälläkin koimme jälleen yhden tällaisen tilanteen ollessamme matkalla Puolassa. Noin 30 kilometriä ennen Saksan rajaa automme akut alkoivat kiehua ja rikkoutuivat, eikä autolla voinut ajaa. Olimme vieraassa maassa suhteellisen tiukalla budjetilla.
Paikallinen hinausliike vei meidät korjaamolle, ja vaikka oli sunnuntai, omistaja tuli paikalle, avasi portit ja antoi meidän yöpyä siellä. Auto saatiin seuraavana päivänä korjattua, kaikki sujui ihmeellisen mutkattomasti ja nopeasti. Kiitimme Herraa että auto rikkoutui 30 km ennen Saksan rajaa sillä Puolassa tuo korjaus oli yli puolet halvempaa.
Korjauksen jälkeen tarvitsimme vielä uuden ratkaisun auton sähköihin. Olimme jo käyttämässä koko loppumatkan budjettia siihen, mutta rukoilimme asian puolesta. Lopulta saimmekin tarvittavan summan lainaksi.
Myöhemmin vielä samana päivänä rahan lainannut henkilö soitti ja sanoi, että saamme pitää rahan lahjana eikä tarvitse mitään maksaa takaisin.
Näitä kertomuksia olisi paljon enemmänkin.
Ne ovat opettaneet meille vuosien aikana saman asian yhä uudelleen ja uudelleen:
Jumala tietää meidän tarpeemme.
Jumala kuulee rukoukset.
Ja Jumala pitää huolen omistaan.