Olimme oppineet, että ihmisarvomme oli nolla, joten kohtelimme itseämme juurikin siten kuin mielestämme oli arvollemme sopivaa eli, huonosti. Rikollisetkin kuviot tulivat hyvin tutuiksi, niin kuin monet muutkin kyseenalaiset elämäntavat. Lujaa piti mennä hinnalla millä hyvänsä, ettei vain tarvinnut pysähtyä ja joutua miettimään seuraamuksia sekä kohtaamaan todellisuutta. Toisemme tapasimme vuonna 1998 ollessamme 22- ja 24-vuotiaita. Tuolloin Mika vapautui juuri yhdeltä vankilatuomioltaan ja muutimme asumaan saman katon alle. Olin jo tuolloin pienen pojan yksinhuoltajaäiti, joten meistä tuli perhe ja näin alkoi yhteinen alamäki. Käytimme huumeita päivittäin eikä millään tuntunut olevan mitään väliä. Tuon alamäen, onneksi osittain katkaisi uhka lapsen huostaanotosta. Päätimme yhdessä lopettaa piikittämisen ja yrittää elää niin sanottua "normaalia" elämää, kylläkin heikoin tuloksin.

 

Elämämme oli melkoista painajaista, suhteemme pelkkää riitelyä ja päihdeongelmien kanssa painimista, kuljimme jatkuvasti vain ongelmasta toiseen ongelmaan. Mika ei pystynyt lopettamaan kokonaan huumeiden käyttöä, joten pilven polttelua jatkui päivittäin. Pikkuhiljaa kuvioihin palasi hänellä aina lisää muitakin päihteitä ja ongelmat vain syvenivät ja pahenivat vuosi vuodelta. Apua hän haki useaan otteeseen eri tahoilta niin lääkäreiltä, lääkkeistä kuin A-klinikaltakin. Omin voimin tehtyjä päätöksiä ja yrityksiä oli myös runsaasti mutta mikään niistä ei tuottanut pysyvää tulosta, mistään ei vain löytynyt apua.

 

Emme tuolloin ymmärtäneet, että sisällämme, kannoimme edelleen mukanamme haavoja lapsuudesta kuin myös lukuisia uusia, joita elämä oli jättänyt meihin jälkeensä. Syytimme toisiamme ongelmistamme, emmekä osanneet ymmärtää omaa sisäistä kipuiluamme syypääksi pahaan oloomme. Perheidyllimme oli pelkkää kulissia, jota omin voimin, koitimme jotenkuten pitää kasassa. Ulkoisesti ehkä tosiaan näytti siltä, että asiamme olisivat olleet hyvinkin kunnossa. Maallista hyvää riitti, Mikalla oli pari firmaa, mentiin naimisiin, rakennettiin omakotitalo ja syntyi toinen lapsikin. Oli monenlaista materiaalista hyvää hankittuna, mutta mikään niistä ei kuitenkaan tuonut elämäämme mitään pysyvää nautintoa, turvaa taikka onnea. Mikään ei täyttänyt sitä tyhjiötä, joka sisällämme oli. Henkiset paineet ja ongelmat vaivasivat koko ajan meitä ja suhdettamme, olimme tyytymättömiä, voimattomia ja keinottomia. Erosimme ja palasimme yhteen lukuisia kertoja koska emme osanneet ratkoa ongelmiamme ja pakeneminen tuntui ainoalta hyvältä sekä toimivalta ratkaisulta. Elämämme oli täynnä huutoa, riitaa, murhetta, petettyjä lupauksia, tuhoon tuomittuja toiveita, valhetta ja kulissia!

 

Pelastus

 

Tähän kaikkeen minä, täysin loppuun palaneena, suuren hädän ja ahdistuksen keskellä, huusin avukseni Jumalaa! Huusin etten jaksaisi enää hetkeäkään, joten jos Jumala olisi olemassa niin nyt siihen tarvittaisiin jotakin todisteita! Sanoin, että en voi uskoa mihinkään mikä ei ole oikeasti olemassa! Tarvitsin todellista apua! Jumala kuuli tuon huudon, näki ahdistukseni ja vastasi! Hän sanoi, että Hän tulee pelastamaan meidät molemmat, koska Hänellä olisi meille tehtävä YHDESSÄ! Tuolloin tammikuussa 2011 avasin Jeesukselle oven elämääni ja jo saman vuoden joulukuussa, Jeesus kutsui ihmeellisellä tavalla ja pelasti myös Mikan. Siihen loppuivat kaikki huume- ja muut päihderiippuvuudet sekä laittomuudet välittömästi, kuin seinään! Saimme ihmeellisesti nähdä ja kokea Jumalan vapauttavan sekä pelastavan voiman, kuinka mahdottomasta voi tulla mahdollista!

 

Todellinen vapaus sekä ilo

 

Nyt olemme saaneet yhdessä kulkea tätä matkaa, tietä, jonka varrelle on mahtunut myös mutkia, mutta joka suoristuu ja selkiintyy askel askeleelta. Elämä on ruvennut hymyilemään ja olemme saaneet ihmeellisen tarkoituksen ja suunnan elämällemme. Ongelmia tulee edelleen, mutta nyt meillä on joku, joka nostaa, kantaa ja vie eteenpäin! Joku, joka kulkee rinnallamme, joku, joka ei koskaan petä, hylkää taikka jätä. Ahdistuksemme ja pelkomme ovat poissa ja tilalle on tullut todellinen vapaus sekä ilo! Avioliittomme voi paremmin kuin koskaan, olemme oppineet rakastamaan itseämme ja toisiamme. Jeesus on todellinen pelastajamme, vapahtajamme sekä auttajamme, emmekä halua ottaa kunniaa itsellemme, mistään siitä, mitä Hän on elämässämme ja meissä saanut aikaan! Innolla otamme askeleita eteenpäin, nähdäksemme millaisen tien Jumala on meille viitoittanut, me olemme totisesti saaneet uuden tulevaisuuden ja toivon elämäämme!

 

Jos on saanut elämässään lottovoiton, ei sitä heitä pois vain siitä syystä, että muut eivät usko voittoosi koska eivät näe rahoja tililläsi. Me uskomme voittoon! Tiedämme että Jeesus kärsi ristinpuulla, kuoli ja nousi kuolleista, että meillä jokaisella olisi elämä, iankaikkinen elämä ja pääsy Isän luokse, kotiin, taivaaseen. Olemme löytäneet sellaisen todellisen rakkauden ja totuuden Hänessä, ettemme luovu tästä ihmeellisestä lahjasta mistään hinnasta!Haluamme kertoa ihan kaikille mitä Jeesus Kristus voi saada aikaan, siitä kuinka tämä lahja on tarjolla ihan jokaiselle, olipa sitten tehnyt tai jättänyt tekemättä mitä tahansa. Sillä jokainen on syntiä tehnyt ja Jumalan kirkkautta vailla! Avaa sinäkin sydämesi Jeesukselle, luovuta itsesi Hänelle kokonaan ja tartu Hänen ojennettuun käteensä, Hän rakastaa sinua! Enää ei sinun tarvitse yrittää yksin, ei omin voimin, saat turvautua Häneen, joka asiassa. Hän haluaa antaa sinullekin, tulevaisuuden ja toivon!

​

Mika ja Marie Hedman